Pulcinellan synty

Asui Napolissa Pulci niminen soutaja. Hän vaimonsa kanssa olivat naimisissa jo kaksikymmentä vuotta mutta lapsia niillä ei ollut. Kerran rouva Pulci valitti katkerasti kohtalolle. Hänen mies pamautti pöytään nyrkillään ja huudahti:
Paholainen! Tukkiiko tämä lörppö suunsa?
Ja yhtäkkiä jättiläinen musta kissa hyppäsi sohvan alta ja katosi. Taitetuista verhoista lensi valkoinen lintu ja räpytti takaisin ikkunaan. Ja lastensängystä kuului kamala kiljunta.
Rouva Pulci parka lähestyi kehtoa ja miltein kuoli ilosta.
Voi kuinka kaunis poika! - hän huudahti ja otti syliinsä pienen vauvan.
Annas kun katson, - sanoi isi Pulci. - Hyi kuin ruma! Minä heitän sen nyt mereen.
Mutta lapsi kiemurteli äitinsä käsistä hypähti ja hetken kuluttua hän seisoi jo jaloillaan. Sitten hän kaatui selälleen ja pyöri kyttyrällään, kuin sudenpoikanen. Sen jälkeen hän nousi irvistämään hilpeästi.
Herranen aika sentään! - sanoi vaimolleen isi Pulci. - Tämä lapsonen - kurja kyttyräselkä. Hänet lähetti meille itse paholainen. Mutta hänen kanssa on hauskaa!
Musta kissa, varmaan, oli paholainen, - vastasi rouva Pulci. - Mutta valkoisen linnun lähetti itse Siunattu Neitsyt. - Siksi meidän poika on ruma kuin paholainen itse. Mutta sielu hänellä on enkeleiden.
Annetaan hänelle nimeksi Pulcinella, - sanoi siihen isi Pulci.